Lymfaterapia

Lymfaterapia

  • vähentää turvotusta
  • lievittää kipua
  • rentouttaa.

Manuaalinen lymfaterapia on käsin suoritettavaa hoitoa, joka tehdään oirekohtaisesti koko keholle tai joillekin kehon osille. Lymfaterapiassa edesautetaan ja tehostetaan elimistössämme virtaavaa imunestekiertoa kevyin pumppaavin ottein. Otteet ovat tasaisia, rytmisiä, noudattaen imusuonten omaa supistustoimintaa. Otteet perustuvat tarkkoihin opeteltuihin sarjoihin ja sarjat tehdään aina tietyssä järjestyksessä.

Turvotusta aiheuttava imuneste (lymfaneste) ohjataan kohti imusolmukkeita, joisa se suodattuu ennen kulkeutumista takaisin verenkiertoon. Imusuoniston kuljetuskyvyn kasvaessa kudoksissa solujen välitilassa oleva nestekuorma sekä valkuaisaineet pääsevät pois kudoksesta ja turvotukset laskevat. Hoito aloitetaan aina esikäsittelyllä kaulan alueelta, riippumatta siitä onko hoidettava ongelma kehon ylä- tai alapuolella. Kaulan alueen imusolmukkeiden avaaminen ja käsittely on tärkeää, sillä suurin osa lymfanesteistä palaa verenkiertoon kaulalaskimoiden kautta.

Lymfaterapia on turvotushoidon olennainen osa. Hoitoon kuuluvat olennaisena osana manuaalinen lymfaterapia, kompressiosidokset eli painesiteet, liike- ja ihonhoito, neuvonta sekä ohjeistus omatoimisten harjoitteiden tekemiseen. Lymfaterapia vaatii kohtalaisen pitkiä hoitoaikoja mutta tulokset saattavat näkyä piankin. Terapian kesto ja terapiatiheys riippuvat mm. sairaudesta/vammasta, potilaan iästä, potilaan yleiskunnosta sekä hoitoalueen laajuudesta. Keskimääräinen hoitoaika on yksi tunti. Lymfaterapialla on tavallisesti hyvä hoitovaste mm. akuuteissa pehmytkudosvammoissa, pre- ja postoperatiivisissa leikkauksissa sekä tilanteissa, joissa imusuoniston kuljetuskapasiteetti on kroonisesti laskenut esim. imusolmukkeiden poiston, kasvainten, leikkausarpien, sädehoidon tai synnynnäisten tekijöiden seurauksena. Lymfaterapiaa käytetään yksinomaisena hoitona tai yhdistettynä muuhun hoitoon, esim. fysioterapiaan. Lymfaterapia on myös ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, johon voi tulla ilman lääkärin lähetettä.

Lymfaterapian käyttökohteita

Turvotukset

  • toiminnalliset turvotukset
  • imusuoni- ja laskimoperäiset turvotukset
  • syöpäleikkausten jälkeiset turvotukset
  • sädehoidon jälkeiset turvotukset
  • kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset turvotukset
  • raskauteen liittyvät turvotukset

Vammat ja arvet

  • murtumat
  • nyrjähdykset
  • lihasrevähtymät
  • verenpurkaumat
  • palovammat

Säärihaavat

  • laskimo- ja valtimoperäiset säärihaavat
  • sokeritaudin aiheuttamat säärihaavat

Krooniset sairaudet

  • reuma
  • nivelkulumat
  • fibromyalgia
  • ruusu

Lymfaterapiaa ei voi antaa, jos sinulla on jokin seuraavista:

  • akuutti infektio
  • syvä laskimotukos
  • pahanlaatuiset kasvaimet, joiden hoito on kesken

Sairasvakuutukselta on mahdollisuus saada korvausta lääkärin määräämästä lymfaterapiasta, kun kyseessä on:

  • rintasyöpäleikkaus tai muu laaja kirurginen toimenpide
  • sädehoito nivustaipeeseen, lantioon tai kainaloon
  • krooninen infektio, lähinnä ruusu
  • synnynnäinen imusuoniston kehityshäiriö

Imunestejärjestelmä

Imunestejärjestelmä muodostaa verenkierron ohella kehomme kuljetusjärjestelmän. Imunestejärjestelmä ulottuu kehon kaikkiin elimiin ja kudoksiin ja sen tehtävä on kuljettaa sidekudoksesta kaikki ne aineet ja nesteet takaisin verenkiertoon, mitä laskimojärjestelmä ei pysty kuljettamaan.

Imuneste eli lymfaneste koostuu pääasiallisesti kudosnesteestä ja ns. lymfakuormasta, johon kuuluvat mm. suurimolekyyliset valkuaisaineet, rasvat ja aineenvaihduntatuotteet. Imunestejärjestelmä on tavallaan viemäriverkosto, joka kuljettaa takaisin verenkiertoon kaikki ne aineet, mitä laskimojärjestelmä ei pysty kuljettamaan.

Toimiva imunestekierto on elintärkeä kehon nestetasapainon ylläpitämiseksi. Kuljetustehtävän lisäksi imunestejärjestelmällä on tärkeä tehtävä kehon puolustusjärjestelmässä.

Turvotuksen synty

Turvotus on nesteen tuonnin ja viennin välillä vallitseva epätasapaino, joka aiheuttaa nesteen kertymisen kudokseen. Turvotus on aina syy jostakin ja pitää selvittää, mistä turvotus johtuu. Turvotus syntyy, kun imunestejärjestelmä ei enää kykene poistamaan imunestekuormaa ja valkuaisainepitoinen neste jää kudokseen. Häiriö voi johtua imunesteen voimakkaasta lisääntymisestä, jolloin imujärjestelmä on ylikuormitettu tai imujärjestelmän kuljetuskyvyn heikkenemisestä, jossa imunestejärjestelmä on vajaasti kehittynyt tai vaurioitunut.

  • Imunestejärjestelmä on ylikuormitettu: imusuonisto ja imusolmukkeet ovat toimintakykyisiä, mutta imunestekuorman määrä ylittää järjestelmän kuljetuskyvyn. Näitä turvotuksia esiintyy mm. sydämen ja munuaisten vajaatoiminnoissa.
  • Imunestejärjestelmä on vajaasti kehittynyt tai vaurioitunut: imunestekuorma on normaali, mutta järjestelmän kuljetuskyky on alentunut. Näiden turvotusten syitä ovat synnynnäiset imusuonien/imusolmukkeiden kehityshäiriöt tai imunestejärjestelmän vauriot.
  • Kehityshäiriöissä imusuonet ovat liian pieniä tai laajentuneita, imusolmukkeita tai imusuonia on liian vähän (ns. primääriset lymfaödeemat).

Vaurioita voivat aiheuttaa esim. tulehdukset, traumat, kirurgiset toimenpiteet, sädetys, tietyt trooppiset sairaudet jne. Myös imusolmukkeiden poisto syöpäleikkausten yhteydessä vaikuttaa imunestejärjestelmän kuljetuskykyyn. (ns. sekundääriset lymfaödeemat). Rintasyöpähoitojen jälkeiset turvotukset ovat lymfaterapialla hoidetuista turvotuksista yleisimpiä sekundäärisiä turvotuksia ja siksi tavallisin syy hakeutua lymfaterapiaan. Turvotus voi kehittyä heti toimenpiteiden jälkeen tai vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua.

Vodder-lymfaterapia Suomessa

Menetelmän kehittivät 1930-luvulla tanskalainen biologian tohtori Emil Vodder ja hänen puolisonsa Estrid. He myös järjestivät Suomen ensimmäisen kurssin vuonna 1958. Säännöllisen lymfaterapeuttien koulutuksen käynnisti Carin Johansson vuonna 1963. Koulutus siirtyi vuonna 1987 Carin Johanssonin perustamalle Vodder-säätiölle.

Lymfaterapiaa saa antaa vain erityiskoulutuksen saanut lymfaterapeutti.


Lähde: Suomen Vodder-Lymfaterapeutit Ry